Aistitoimintojen vaje ja viestintä

Saimme vieraaksemme ihmisiä, jotka puhuivat meille sekä näkö- että kuulovammaisten henkilöiden kohtaamisesta hoitotyössä.

Luennot olivat anteliaita ja valottivat, millaista näkö- tai kuulovammaisena eläminen voi olla. Pyrimme samaistumaan näkövammaisen ihmisen arkeen, kun luennoitsija kysyi meiltä mitä aamutoimia meiltä olisi luentoaamuna saattanut jäädä välistä jos meidän olisi vaikea nähdä.. Aika moni asia olisi tullut tehtyä toisin, arki olisi hieman hitaampaa ja rutiinit olisivat todella tärkeä osa toimivan arjen pyörittämisessä.

On tärkeää osoittaa näkövammaiselle kosketuksella, että puhuttelee juuri häntä. Omatoimisuuden tukeminen on tärkeää myös näkörajoitteisen ihmisen kanssa toimiessa, mielumin niin että apua tarjotaan, eikä niin että autettava ”kaapattaisiin” autettavaksi esimerkiksi kävelyä avustettaessa. Ihmiselle koko ajan puhuminen on tärkeää, näin hän saa tukea ympäristön havainnointiin kuten missä mennään, mihin mennään, onko edessä esteitä yms. Tavaroita ojennettaessa tulee kertoa mitä kyseiset tavarat ovat. Näkövammaisen apuvälineitä ovat muun muassa keppi, suurennuslasi, puhuva kello ja värintunnistin.

Kuulovammaisuuteen tutustuimme tulkkauksen kautta. Tulkkiopiskelijat toteuttivat yhdessä yhden koulumme opiskelijan kanssa tulkkaustilanteen, jossa saimme havainnoida kuinka tulkki toimii asiakastilanteessa. Saimme vinkkiä siitä, kuinka hoitajan kannattaa toimia kuulovammaisen henkilön kanssa toimiessa.

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s